Mitä Suomessa oli ennen vuotta 1323?

Ennen vuotta 1323 Suomen alueella oli erilaisia kulttuureja ja yhteisöjä. Katsaus tähän esihistorialliseen aikaan osoittaa, että alueella oli asutusta jo kivikaudella.

Kivikausi (n. 9000 eKr.–1700 eKr.)

Kivikauden alkuvaiheessa jääkauden jälkeen maa oli pääosin tundrametsää, ja ensimmäiset asukkaat olivat metsästäjiä ja keräilijöitä. He saapuivat Suomeen nykyisen Venäjän puolelta. Heidän elämänsä keskittyi järviin ja jokien varsille, joilla oli runsaasti riistaa.

Pronssikausi (n. 1700 eKr.–500 eKr.)

Pronssikaudella väestö kasvoi, ja kulttuuriset yhteydet muuhun Skandinaviaan vahvistuivat. Ihmiset alkoivat harjoittaa maanviljelyä ja karjankasvatusta. Hautalöydöt osoittavat, että yhteiskunta alkoi eriytyä ja hierarkisoitua.

Rautakausi (n. 500 eKr.–1200 jKr.)

Rautakaudella Suomessa alkoi muodostua kiinteitä yhteisöjä, ja ensimmäiset pysyvät asutukset syntyivät. Tänä aikana suomalais-ugrilaisten kielten puhujat saapuivat alueelle. Vaikka kirjallisia lähteitä ei ole, arkeologiset löydöt, kuten hautalöydöt, osoittavat kulttuurin ja yhteiskunnan kehityksen. Merkittävä osa rautakauden kulttuurista oli uskonto, joka heijastui muun muassa hautaustavoissa.

Rautakauden lopulla ja varhaiskeskiajalla (noin 800–1300 jKr.) Suomen alueen asukkaat tulivat yhä enemmän kosketuksiin muiden Itämeren alueen kansojen kanssa kaupan ja konfliktien kautta. Tänä aikana Suomeen levisi kristinusko, vaikka vanhat uskomukset säilyivätkin pitkään.

Vuoteen 1323 mennessä, jolloin Pähkinäsaaren rauha solmittiin, Suomi oli jo monimuotoinen yhteiskunta, jolla oli vakiintuneet yhteydet Itämeren alueen muihin kansoihin. Vuosi 1323 on merkittävä, koska se on ensimmäinen kerta, kun Suomi mainitaan nimeltä historiallisissa asiakirjoissa, ja se merkitsee Ruotsin vallan alkua Suomessa.

Jätä kommentti